Terapeutista voi olla joskus enemmän haittaa kuin hyötyä!

Auttajan ei tarvitse olla ammattilainen – vaan ihminen, tunteva, myötätuntoinen. Joskus ammattijuus pyyhkii pois herkkyyden voiman; avaimen pyhään oivallukseen.

Ammattitaitoinen terapeutti kykenee kohtamaan heikkouden tunteen itsessään ja toteamaan tarvittaessa asiakkaalle, että hänen osaaminen ei riitä kohtaamaan tätä vaaditulla tavalla tai hänen henkilökohtaisessa elämässään, terveydentilassaan on meneillään jotain, joka heikentää terapeutin kykyä toimia ammatillisesti.

Herkkätuntoinen ja traumoja kohdannut asiakas aistii terapeutista erittäin paljon. On täysin turhaa “yrittää päteä” tai “piilottaa jotain” asiakkaan edessä, se vain pyyhkii pois terapeutin ammatillista uskottavuutta.

Terapiakoulutus ja koulutuksen ohessa työstettävä terapiasuhde eivät tee terapeutista vielä ammatillisesti pätevää. Taito syntyy itsetuntemuksen ja omien kipukohtien kohtaamisten kautta. Herkkyys aistia ja tuntea on yksi tärkeimmistä työvälineistä terapeutin työssä ja taito kirkastuu, mitä syvemmin terapeutti on valmis kohtaamaan itseään.

Olen joutunut lopettamaan terapiasuhteita muun muassa seuraavista syistä. Terapia istunnot eivät anna minulle lisäarvoa, puhun samat asiat ääneen, jotka olen jo itse kertaalleen oivaltanut. En koe tulevani näkyväksi terapeutin edessä. Terapeutti ei esimerkiksi ymmärrä erityisherkkyyden ominaisuutta, vaan näkee sen traumanäkökulmasta, jota tarvitsee työstää pois. Erityisherkkyys on hermostollinen ominaisuus ja herkkyys aistia ja tuntea syvenee traumakohtaamisten kautta. Sitä ei missään nimessä tule “parantaa” pois, vaan auttaa asiakasta ymmärtämään sen merkitys, jotta hän voi käyttää erityisherkkyyttä jatkossa voimavarana. Näkemyserojen ollessa ristiriitaiset terapeutin ja asiakkaan välillä, terapia harvoin palvelee asiakasta. Terapiasuhde voi lähteä täysin väärille raiteille, joka voi olla asiakkaalle kohtalokasta. Lähtökohtaisesti asiakas on aina hauraassa elämän tilanteessa, kun hän hakeutuu terapiaan ja tämän vuoksi, hän on myös helposti johdateltavissa.

Yksi tärkeimmistä työvälineistä ihmisen kohtaamisesssa on herkkyys tuntea ja aistia, asettumalla hetkeksi toisen asemaan. Sitä ei voi oppia kirjoista, kouluista tai yliopistoista. Siihen oppii syvällisesti eläen ja hetkeen antautumalla. Huippu ammattilainen ei tee päätelmiä, vaan antaa oivalluksen hedelmän nousta hetkeen.

Olen kohdannut terapiasuhteessani sellaista elämän ohjausta, joka perustuu terapeutin omaan tapaan elää tai hänen omiin pelkoihin, joka on lähtökohtaisesti väärin. Itselleni elin tärkeä asia, kuten matkustaminen on koettu muun muassa terapeutin tahoilta asioiden pakenemisina, sen sijaan että ne olisi olleet voimauttavia kokemuksia, sekä keino ottaa etäisyyttä ja tutustua itseensä lähemmin.

Jokainen terapeutti tekee työtään persoonallaan ja ymmärrettävästi kohtaamisessa tulee esiin terapeutin omat arvot ja tapa elää, mutta niiden ei tule antaa heijaustua asiakkaan tilanteeseen niin, että asiakas alkaa vaivihkaa elämään elämäänsä terapeutin toivomalla tavalla. Terapeutin tulee ennenkaikkea kannustaa asiakasta löytämään itsensä ja oma polkunsa, joka voi olla täysin erilainen kuin terapeutin oma.

Ristiriitaa terapiasuhteessa saattaa syntyä kohdissa, kun asiakas tuntee olevansa terapeuttia vahvempi. Näissä kohdissa olen huomannut terapeutin puolelta sellaista vääränlaista egoistisuutta, jossa on ollut tarve asettaa minut ikään kuin takaisin asiakkaan tasolle. Ammattitaitoinen terapeutti ei koe uhkaa, jos asiakas on taitava oivaltamaan asioita ja näkemään jopa terapeutin kipu kohtiin ja avaamaan läsnäolollaan niitä, vaan kokee tilanteen täysin päinvastoin. Taitava terapeutti kykenee tarvittaessa irtipäästämään asiakkaasta toisin sanoen päättämään terapiasuhteen, jossa omat haavat alkavat liian paljon elämään tai oma ammattitaito ei enää riitä, eikä jätä päätöksen tekoa terapiasuhteen jatkumisesta asiakkaan harteille.

Kirjoittaja on mielenterveyden kokemusasiantuntija, sekä psykiatrinen sairaanhoitaja.