
Jokainen vastoinkäyminen on yhtä kuin “vastaan käyminen”, ne kävelee sinua tarkoituksella vastaan. Jälkeenpäin ymmärrät, että niiden tarkoitus oli tehdä tiestäsi loivempi ja rungostasi vahvempi, vaikka ne hetkessä tuntuivat rangaistukselta. Ikävän sattumuksen takana saattoi olla sinulle jopa lahja elämältä. Tietenkään kaikkia, niitä suurimpia suruja ja ihmiskohtaloita ei ihmismieli voi aina ymmärtää eikä käsittää, ja täten ajatella tragediaa tarkoituksena.
Vahvaksi ei tulla treenaamalla, vaan heikkouden syliin antautumalla. “Minusta ei tule vahvaa, vaikka kuinka treenaisin kehoani, mieltäni, tunteitani ja tekisin henkisiä harjoituksia.” Autenttisen vahvuuden saa egon hajoamisen kautta – “päästän irti omavoimaisuuden tarpeesta pysyä kasassa, kun elämä ravistelee”.
Vaatii paljon vahvuutta kohdata itsessä tunne “en jaksa enää ja nyt tuntuu, että elämä hajoaa käsistäni.” Sitä aikansa sinnittelee, kunnes ei ole muuta vaihtoehtoa kuin päästää omat kädet irti ja heittäytyä “jonkin suuremman voiman” kannateltavaksi.
Herkästi hajoavat näyttävät täällä esimerkkiä, että ihminen on muutakin kuin pelkkää biologiaa tai psykologiaa. Koostumme monista osista ja energiahiukkasista. Lähellä olevien tunne-energia vaikuttaa siihen miten yksilöinä voimme. Lapsille tulisi kouluissa opettaa kuinka omaa henkistä ja fyysistä aluetta suojataan. Lapsi ja erityisherkkyys ominaisuuden omaava on voimakkaasti altis toisen tunteille.
Jos kasvualustasi koostui sirpaleista tai se oli hyvin vinoutunut, hajoaminen on perusteellinen tapa luoda uusi perusta elämällesi. Vanhan on ensin hajottava, jotta uutta voi syntyä tilalle. Miksi pelkäämme siis hajota? Miksi mielen hajoaminen nähdään sairautena? Emme vain osaa kohdata tuota “hajoamista” oikealla tapaa ja ymmärtää sitä tervehdyttävästä näkökulmasta.
Kun ihminen uupuu, on se kehon terve reaktio kertoa jostakin “sairaasta” tai ympärillä olevasta kuormasta. Terve ihminen tuntee kipuina kehossaan, jos kasvu- tai työilmapiiri on toksinen, tai vierellä olevalla on paljon käsittelemättömiä tunnetukoksia sisällään.
Oletko joutunut kohtaamaan paljon vaikeuksia, raskaita tapahtumia, ahdinkoa, menetyksiä tai sairastumisia elämässäsi? Tiedä, että et ole kärsinyt turhaan tai ne olisivat rangaistusta jostakin. Ne ovat muokanneet sinua ihmisenä suuresti, sekä avartaneet mieltäsi. Tietoisuutesi on täten laajentunut. Kaikki se kasvaminen jota olet joutunut tekemään tuskan kautta, johtaa lopulta kauniiseen päämäärään. Vaikka elämä ravistelee, se ravitsee ja lopulta myös palkitsee.
Kirjoittaja on mielenterveyden kokemusasiantuntija, psykiatrinen sairaanhoitaja, sekä “hyvinvointiin pahoinvointi kohtaamalla” valmentaja.