Ilman psyykkistä kipua ihminen ei kehity. Psyykkinen kipu on evoluution kannalta välttämätön. Trauman kohtaaminen avaa tietoisuutta, poistaen mielen ympäriltä harmaita kerrostumia jotka “estää näkemästä ja kokemasta maailmaa lapsen lailla”.
Miksi siis häpeilemme psyykkistä oireilua? Ne, ketkä täällä oireilee eivät suinkaan ole vähemmän terveitä tai sairaita, vaan päinvastoin. Oireileva ihminen on heijastuma ympäristön kivusta tai kohtaamastaan vääryydestä. Kuten tiedämme, maailma on pullollaan kipua ja epäoikeudenmukaisuutta, joten on enemmän kuin tervettä tuntea “nuo” itsessään.
Oireilevaa ihmistä ei tarvitse korjata. Hän tarvitsee ymmärtäjää ja kanssakulkijaa joka auttaa häntä kohtaamaan “sen” mistä oireet häntä muistuttavat. Trauman osuus mielenterveysoireilussa on hyvin merkityksellinen. Voisin väittää, että jokaisen oireen takana on jonkin asteen trauma. Myrkyllinen elin ympäristö ja myrkylliset ihmissuhteet saavat ihmisen myös oireilemaan. Silloin ratkaisu on poistua sellaisen ympäristön ääreltä joka sairastuttaa mieltä. Lapsen oireillessa vanhempien ongelmiin ja keskeneräisiin traumoihin, ei yksinkertaista ratkaisua ole. Tällöin on tärkeää auttaa vanhempia ymmärtämään heidän oma osuus lapsen oireilussa.
“Ilman sitä kaikkea kipeää jota olen elämässäni kohdannut, en olisi oivaltanut, enkä saanut niitä viisauksia joita sisälläni kannan”. Tietoisuus repiytyi auki kohdissa jotka tuntui mahdottomalta kohdata. Psykoosi oli minulle helvetillinen kokemus! Mielen romahdus kaatoi lapsuudessa kieroon kasvaneet seinät nurin, jotta kestävämmät pilarit kasvaisivat tilalle. Tietenkin oman lapsuuden uudelleen rakentaminen on tehnyt todella kipeää. Samalla se on ollut hyvin yksinäistä puurtamista.
Psyykkinen kipu jalostaa ja valostaa ihmistä. Kivun tunne on prosessi jossa ihminen riisuu elämän tuomaa haarniskaa ympäriltään. Jokaisen ihmisen ytimessä uinuu kallisarvoinen timantti, toisin sanoen puhdas tieto ja viisaus. Jotta timanttia saa koskettaa, on ensin puhdistauduttava eli tunnekipu kohdattava, uudelleen ja uudelleen. Oikotietä hyvinvointiin ei ole, se rakentuu kohtaamisten kautta.
Kirjoittaja on hyvinvointiin pahoinvointi kohtaamalla valmentaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, sekä mielenterveyden kokemusasiantuntija.
marjamatikainen.wordpress.com 