Erityisherkkyys on maailmaan muutosta tuova ominaisuus. Ilman erityisherkkiä maailma ei muutu eikä sen mustavalkoiset seinät värity.
Erityisherkkä kääntää asiat päälaelleen, ihan sanoja ja lauseita myöten. Hän katsoo asioita aivan toisesta näkökulmasta. Erityisherkkä näkee vahvuutta siellä missä nähdään heikkoutta ja terveyttä siellä missä todetaan sairautta, sekä päinvastoin. Hänen läpinäkyvä olemus nostaa kielteisiä tunteita pintaan ja siksi hän on usein myös toisten syntipukki.
Kouluissa erityisherkillä todetaan oppimishaasteita, koska hän ymmärtää asioita toisella tapaa. He eivät sovi nykyiseen koulumuottiin. Hän haastaa koulusysteemiä ja opetusta muuttumaan ja kehittymään. Erityisherkkä edustaa kokemukseen perustuvaa suuntausta, jossa oivallus ja tieto syntyy aistikokemusten kautta.
Erityisherkkä on hyvin altis tuntemaan toisten tunteita ihollaan ja on sen vuoksi reaktiivinen. Reaktiivisuudellaan hän koettaa herätellä ympäristöään. Hänet ymmärretään usein ihan väärin ja hän saa usein hankalan maineen. Reaktiivisuuden perimmäinen tarkoitus on auttaa ympärillä olevia näkemään heidän omia tunteitaan.
Erityisherkkä tuntee voimakkaasti myötätuntoa ja hänellä on kyky samaistua toisen tilanteeseen. Hän osaa lukea toista ihmistä kuin kirjaa aistiensa kautta. Kivun ja tuskan kokemus on erityisherkälle inspiraation ja informaation lähde ja siksi hän ei pelkää kohdata vaikeita tunteita, vaan päinvastoin hän juoksee niitä päin.
Erityisherkkyys nähdään yhteiskunnassamme mielenterveysoireiluna tai neuropsykiatrisena häiriönä jota tulee parantaa tai korjata. Terveydenhoidon- ja koulujärjestelmän muurit alkavat murtua erityisherkkyys ominaisuuden lisääntyessä. On vain ajan kysymys, kun meistä erityisherkistä tulee “uusi normaali”!
Kirjoittaja on mielenterveyden kokemusasiantuntija ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ammattilainen.
marjamatikainen.wordpress.com 