Epämukavuusalueella ihminen kehittyy ja oppii itsestään jotain uutta. Suorittamisen kulttuurissa ihmisen arvo mitataan tekemisten ja suoritusten perusteella. Ajatellaan, että ensin tehdään ja sitten levätään, jos levätään? Lepoa ja levon merkitystä ei arvosteta. Eihän levossa mikään eteenpäin liiku!?
“Levossa solut uudistuvat ja asiat liikkuvat minussa, jotta voin vetää puoleeni tilanteita”
“Leväten ihminen työstää eniten. Silloin on oikeiden asioiden äärellä, jo hetken päämäärällä. Samalla sitä huomaa kuinka elämä uomiinsa asettuu jo ennenkuin tekemiseen tarttuu. Jokainen kohta siirtyy eteenpäin luonnollisesti levossa“.
Suorittamisen maailmaa uuvuttaa ihmisen jo ennenkuin hän tekemiseen edes tarttuu. Kaikki on tänä päivänä mahdollista, ikään kuin sormea tai somea näpäyttämällä. Koko ajan pitäisi tehdä jotain, jotta voi tuntea itsensä riittävän arvokkaaksi. Tälläistä roskaa hyvinvointikulttuureissa meille syötetään. Hyvinvoinnista on tullut suorittamista. Kaikki on ulottuvilla ja koko ajan tulisi olla saatavilla. Pysähtymiseen ei ole aikaa tai sitä ei arvosteta.
“Hyvinvoinnin salaisuus, tee vähemmän ja nauti enemmän. Luota hetken ohjaukseen ja vältä turhaa tekemistä”.
Tulee haastaa itseään epämukavuusalueelle, jotta voi kasvaa ja kehittyä ja löytää todellisen potentiaalin. Suorittamisen ja tekemisen kulttuurissa epämukavuusalue on lepo ja se, että haastan itseäni tekemään hyvältä tuntuvia asioita. Tämän ajan uusi epämukavuusalue siis on, että annan asioiden tulla luokse sen sijaan, että puristan ja kuristan viemällä tilanteita omin käsin eteenpäin.
“Todellinen työnteko on omaan sydämeen meno. Vaikka kuinka sinne tänne hääräät ei etehes koskaan tuu haluamas määräänpää. Ja mitä enemmän ulkopuoleltas etsit, sitä vähemmän sisältä käsin keksit. Kokeile miltä tuntuu kun pysähtyy, silloin liike todellinen syntyy”.
marjamatikainen.wordpress.com 