Masentunut ihminen on kadottanut elämän ilon eli yhteyden itseensä ja sisäiseen lapseen.

Miksi yhteys itseen lakkaa?
Lapsena ei voinut olla lapsi, vaan on joutunut ottamaan jo varhain vastuuta ja aikuisen roolin perheessä. On nähnyt ja kuullut paljon sellaista joka ei lapsen silmille ja korville kuulu ja joka on hämmentänyt mieltä. Lapsi on kohdannut turvattomia tilanteita joissa on täytynyt selvitä yksin. Suojeleva ja turvallinen aikuinen on puuttunut ympäriltä. Lapsuus on kutistunut ja täten on täytynyt luoda erilaisia selvitymismekanismeja jotta elämästä selviää hengissä. Elämästä tulee selviytymis tantere. Yhteyttä itseen ei ole, sillä kaikki aika menee selviytymiseen. Tälläiset varhaiset kokemukset jättävät ison jäljen ja aiheuttavat muun oireilun rinnalla myöhemmin aikuisuudessa masennusta. Kuulostaako tutulta?
Ihminen voi luonnollisesti masentua, vaikka lapsuus olisi ollut hyvä ja onnellinen. Elämän tuomat haasteet, kriisit, erot, menetykset, surematon suru ja se jos ei tule tarpeissaan kuulluksi ja nähdyksi aiheuttavat ajan kuluessa uupumusta ja masennusta. Joskus menetyksiä ja kriisejä kohtaa monta yhtä aikaa. Jos tekee jatkuvasti itseään ja arvojaan vastaan ihmissuhteissa tai työelämässä tai asuu ympäristössä joka ei tue hyvinvointia ja terveyttä uuvuttaa se ihmisen.
Yhteyttä itseen ja sisäiseen lapseen ei saa parannettua ulkoisin keinoin, vaan ihmisen on käännyttävä sisäänpäin. Suotuisa elin ympäristö, luonto, hyvät -ja turvalliset ihmissuhteet, jooga ja meditointi auttavat yhteyden löytymisessä ja tunnetyön tekemisessä. Tarvitsemme myös myötätuntoista kanssaihmistä tai ammattiauttajaa joka auttaa meitä raivaamaan ja johdattamaan tietä takaisin itseemme. Puhuminen auttaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta oleellisinta on saada tunneyhteys syvemmälle itseen. Jotta yhteyden voi löytää takaisin syvälle itseen, on uskallettava kohdata sen edessä olevia “rakennelmia” tai tukoksia. Tämä on se tunnekohtaamistyö joka jokaisen on tehtävä, jotta yhteyteen voi aidosti päästä.
Copyright © 2022 Marja Matikainen