Trauma kääntyy mielessä usein päälaelleen. Jos olet muun muassa väkivallan uhri, on tyypillistä, että uhri ottaa väkivallan tekijän vastuun ja syyllisyyden itseensä. Näin trauma yleensä toimii.
Suurin pelko sisälläni oli lapsuudesta lähtien, että satutan muita.
Kolmannen lapsen raskauden- ja synnytyksen jälkeen pelko ja syyllisyyden tunne meni niin överiksi, että eristin itseni perheestäni ja taistelin itseni lukkojen taakse mielisairaalaan.
En kestänyt tunnetta, että tekisin pahaa lapsilleni. Syyllisyyden tunne vaikkakin epätodellinen oli sisälläni hyvin voimakas ja invalidisoiva.
Pieni lapsi minussa itseasiassa pelkäsi, “että oliko häntä satutettu”?
Varhainen, pienen lapsen mieltä traumatisoiva kokemus jätti suuren jäljen, joka jahtasi hyeenan lailla elämääni, kunnes se sitten romahdutti totaalisti mieleni. Lisäksi kokemusta voimisti ympäristön paine ja ympärillä olevien ihmisten tunteet.
Mielen romahduksesta on jo 19 vuotta aikaa ja toipuminen on kestänyt vuosia, jopa puolitoista vuosikymmentä.
Sairaalahoidosta, eristyksestä, sekä rankoista hoitomuodoista johtuvaa traumaa olen joutunut valitettavasti myöhemmin käsittelemään. Ikävä kyllä, psykiatria voi tuoda elämään uuden trauman. Voimakkaat lääkkeet ja eritystystoimenpiteet, sekä yksin huoneessa ja sängyssä makaaminen on epäinhimillinen ja jopa väkivaltainen kokemus.
On oleellista ymmärtää, että trauma kääntää tilanteita mielessä ihan päälaelleen. On tärkeää kuulla kertojan sanojen taakse ja ymmärtää syvemmälle.
Ei auta, jos traumatisoituneelle sanotaan “et ole tehnyt mitään pahaa ja et ole syyllinen ja kaikki on hyvin”.
Ihmisen tulee saada kohdata tuon tunteen takana oleva aito kokemus, jotta hän ymmärtää mistä syyllisyyden tunne ja pelko johtu, sekä miksi hän kohdistaa sitä itsestään ulospäin. Turvallisen ihmisen ja tilan äärellä, vaikkakin vaikean tunteen keskellä/keskiössä ihminen parhaimmillaan voimaantuu. Tuossa tilassa ihminen saa myös itse oivaltaa ja löytää sisältään avaimia auttaa itse itseään. Sitä kautta ihminen alkaa pikkuhiljaa parantua ja vahvistua.
Trauma and Schizophrenia
If schizophrenia was treated as a trauma response rather than a biological disease, there would be a higher chance of recovery. Mental health illness or disorder is not a biological matter but more an environmental issue. From an environmental view, I mean physical, psychological, and emotional growing environment. Also, trauma plays a huge role together with other environmental aspects in our mental health. Trauma is the worst mind fucker. The response to trauma can occur years and even decades later. As an example, psychosis and delusional symptoms can occur when you are at your weakest or during the most sensitive period. When the life layer is weak the mind is more vulnerable. I bet that schizophrenia has roots in trauma. Trauma modifies our cells and therefore has an impact on our biological level.
marjamatikainen.wordpress.com 